Yangshuohon matkasimme bambulautalla Li-jokea pitkin Guilinista. Se oli kuin paratiisiin olisi saapunut! Kuten monissa paikoissa sanotaankin, Yangshuo on juuri sitä, mitä travellerit odottavat Guilinilta: pieni kylä, jota vuoret ympäröivät. Tunnelma Yangshuossa oli ihan mahtava - pieniä putiikkeja ja ravintoloita, eurooppalaisia kahviloita ja baareja. Yangshuossa majoituimme Travelling With -hostellissa, joka oli alkuun melko vaikea löytää, vaikka sijainti oli todella keskeinen. Hostellin henkilökunta oli mitä avuliainta ja mukavinta!

Travelling With Hostel

Li-joessa vilvoittelu oli niin ihmisten, kuin koirienkin mieleen.

Toisena päivänä vuokrasimme ihanan pinkit pyörät ja lähdimme niiden kanssa tutustumaan lähiympäristöön. Paras tapa tutustua Yangshuohon on ottaa pyörät alle, koska pyörän hidas vauhti antaa aikaa prosessoida ympäröivää käsittämätöntä luonnon kauneutta. Maisemat ja vaihtuvat kylät tuntuivat olevan mitä aidointa Kiinaa.








Tarkoituksena oli tehdä selkeä pyöräreissu Fulin kylään mutta kuinka ollakaan, päädyimme ihan väärään paikkaan, Qing-dynastian aikaiseen pikkukylään Liugongiin. Siellä meitä vastassa oli alkeellista ravintolaa pyörittävä perhe, jonka emäntä kokkasi ja tarjoili ravintolassa ja isäntä ajoi bambulauttaa. Nopea vilkaisu kartalla paljasti, että olimme matkalla ihan väärään suuntaan ja kaiken lisäksi väärällä puolella Li-jokea. Ystävällinen perhe tarjoutui kuitenkin kuskaamaan meidät bambulautallaan vastarannalle Fuliin. Sovimme hinnasta ja pakkasimme itsemme pyörinemme lauttaan. Lauttamatka oli todella idyllinen ja aivan täysi vastapaino parin päivän takaiselle Li-risteilyllemme. Tällä kertaa olimme joella aivan yksin, seuranamme pari vesipuhvelia. Lisäksi tuli hyvä mieli siitä, että tuli kannatettua paikallisyrittäjiä, eikä jotain turismilafkaa.

Setä Mao valvoo.

Liugongissa oli myös temppeli, josta oli upeat näköalat.

Ruuhkaa joella.

Vesitaksimme

Fuli ei ollut kovin ihmeellinen nähtävyys, ainakaan aitoakin aidomman Liugongin jälkeen. Se oli huomattavasti isompi paikka, ja siellä oli selvästi turisteille kohdistettu alue, jossa myytiin paljon turistikrääsää sekä paikallisia maalauksia ja kalligrafiaa. Ohitimme kojut nopeasti ja päädyimme suojaisalle joenpenkalle, josta kävimme pulahtamassa veteen. Suojaisuudesta huolimatta toki vastarannalla oli yksi vanhempi mies ottamassa kuvia salaman kanssa, kun länkkärityttö vaihtoi bikinejä päälle. Kiina...


Fulista pyöräilimme takaisin Yangshuohon, joka oli yksi elämäni pelottavimmista kokemuksista. Kymmenisen kilometriä maantien vartta, rekkojen ja muiden moottoriajoneuvojen kurvaillessa ohi ruuhka-aikaan. Edes Pekingissä ruuhka-aikaan pyöräily ei ollut näin pelottavaa! Siellä sentään on pyörätiet.... Pelottavin osuus oli tunneli, jonka läpi menimme. Sen pätkän sentään talutimme pyöriä, kävelimmehän noin 30 cm levyisellä korotetulla kaistaleella tunnelin viertä. Huh!

Siitäkin kuitenkin selvittiin, ja pyörät palautettuamme saimme idioottimaisen idean lähteä kiipeämään vuorelle katsomaan auringonlaskua. Eräs hostellin henkilökunnan jäsenistä oli näyttänyt meille kartalta paikan, jossa oli kuulemma Yangshuon kauneimmat näköalat ja auringonlasku sieltä käsin oli huimaava näky. Olihan se nähtävä, ja auringonlaskuunkin oli vielä muutama tunti aikaa.

Lähtiessämme matkaan luulimme, että kyseessä on tyypillinen kiinalainen nähtävyys johon maksetaan sisäänpääsy, ja tuurilla ylös pääsee ihan köysirataakin pitkin, jos siitä on valmis pulittamaan. Ja mehän olimme, koko päivän pyöräiltyämme... Meille tuotti kuitenkin suuria vaikeuksia löytää tämä "puisto", ja kukaan vastaantulijoistakaan ei ollut koskaan kuullutkaan siitä. Tuskan hiki alkoi hiljalleen helmeillä otsalla sillä illan hämärtyminen loi aikapaineita, ja tahto päästä näkemään upeat maisemat, oli kova. Lopulta joku paikallinen osoitti meille oikean suunnan, ja lähdimme kiipeämään portaita mitä oudoimmista paikoista: epäilyttävien asuintalojen ja ränsistyneiden majatalojen takaa. Olimme jonkun korttelin sisällä, ja tie kiemurteli asuintalojen välistä. Yksikään kyltti tai opaste ei kertonut meille, että olimme matkalla oikeaan paikkaan. Seurasimme kuitenkin portaita, ja jossain vaiheessa vastaan tuli muutama travelleri. Kysyimme, onko huipulle vielä matkaa, ja he vain nauroivat... Kun olisimmekin tienneet!

Matkalla ylös... puuh, lääh!

Portaat huipulle olivat epätasaisia ja huonokuntoisia, täysin päinvastaisia verrattuna tyypillisiin kiinalaisiin nähtävyyksiin, jossa tiet on asfaltoitu ja laatoitettu viimeisen päälle. Ylöspäin mentäessä polku vain huononi, ja kiipeämistä vaikeutti epätasaiset askelmat. Itse olin jo luovuttamassa moneen kertaan, mutta onneksi minulla oli seuranani hyvä kirittäjä.

Aurinko alkoi jo laskemaan...

Loppua kohden usko meinasi totaalisesti loppua, kun vastaamme tuli kyltti, jossa kiellettiin menemästä huipulle. Jatkoimme kuitenkin matkaa, koska huippu oli jo näkyvissä. Perille lopulta päästyämme meitä vastassa oli mies, joka tuli avaamaan suuren rautaportin ja lykkäsi meille kaksi jääkylmää vesipulloa käteen: kuin taivaan lahja! Jouduimme muutaman roposen pulittamaan päästäksemme sisään, minkä tietysti maksoimme mukisematta. Kyseessä oli ilmeisesti radiomasto. Rakennuksen katolle pääsi kiipeämään ihmeellisiä viritelmiä pitkin. Meidän lisäksemme paikalla oli vain yksi travelleri. Perille pääsemisen tunnetta ei voi sanoin kuvitella: se on yksi hienoimmista fyysisistä saavutuksista, jonka olen eläessäni tehnyt. Näköala oli kertakaikkisen henkeäsalpaava.

On top of the world!

Alaspäin mentäessä pelottavinta oli se, että Kiinassa pimeys tulee kuin veitsellä leikaten. Ehdimme päästä alle puoleenväliin, ennen kuin ympärillämme oli pilkkopimeää. Kännyköiden taskulamppujen avulla onnistuimme suunnistamaan alas asti ilman, että katkoimme yhtään raajaa, mutta pimeässä vaeltaminen puskien rapistessa ties minkä elukoiden toimesta oli hieman pelottavaa...




Seuraavana päivänä kävin tustustumassa Yangshuo Parkiin omin nokkineni. Siellä oli hauska seurata mummojen tanssimista (square dances). Kutsuttiin minutkin mukaan karkeloihin, tosin kieltäydyin kuumuudesta uupuneena. Puistossa oli paljon ihmisiä viettämässä aikaa ja pelaamassa mahjongia ja korttia. Puistosta ottamani kuvat tuntuvat hävinneen johonkin bittiavaruuteen, mutta tässä muutama otos:

Vasemmalla edellisenä päivänä kiipeämämme vuori (jonka huipulla on antenni).

Puistossa oli paljon hienoja patsaita.

Puistoilun jälkeen löysin ruokapaikan, josta sai maukkaan nuudeliannoksen vapaavalintaisilla täytteillä 10 yuanilla.

Hauska kevennys: Kiinassa on paljon erittäin huonosti käännettyjä englannin-/ranskan-/espanjankielisiä printtipaitoja, joiden iskulauseet on täyttä siansaksaa. Tässä Yangshuosta löytämäni esimerkki. Ukaltautuisitko tämä paita päällä Brooklyniin? ;)


Yksi muistiin painuneista Yangshuon kokemuksista oli myös uimareissu Li-joessa. Löysimme viihtyisän joenpenkan ihan keskustasta. Tällä kertaa seuranamme oli pari ponia. Maisemat, maisemat, maisemat!




Vikana iltana lähdimme katsomaan Impression Liu Sanjie -nimistä esitystä, joka on musiikkia ja teatteria yhdistävä valoshow veden päällä. Sen on ohjannut sama jamppa, joka suunnitteli Pekingin olympialaisten avausseremonian. Show oli aivan huikea, ja joen poukama esityslavana upea, vuorten ympäröimänä. Esiintyjät olivat paikallisia, vesipuhveleita myöten. Lipun hinta oli melko kallis, mutta ehdottomasti sen arvoinen!











Näihin kuviin ja tunnelmiin: Yangshuo on nyt paketissa, seuraavana Changsha ja Zhangjiajie!