Guilin on jatkoa Guangzhou-tekstille. Guiliniä kohtaan meillä oli paljon odotuksia. Kuvissa se näytti hienolta ja kyseessä oli vähän pienempi kiinalainen kaupunki. Saavuimme Guangzhousta luotijunalla, ja jo matkalla maisemat olivat upeita!

Juna-asemalta meidän täytyi vielä tehdä matkaa paikallisbussilla keskustaan. Ahtauduimme pieneen bussiin rinkkoinemme ja osasimme kuin osasimmekin jäädä pois oikealla pysäkillä! Ensivaikutelmat Guilinista: skoottereita joka puolella, tööttäilyä, varashälyttimiä, melua ja vilskettä. Rakennukset olivat kuitenkin matalampia kuin isommissa kaupungeissa ja niistä suurin osa näytti keskittyvän pääkadun ympärille. Tämänkertainen majapaikkamme oli Guilin Riverside Hostel, joka löytyi varsin vaivattomasti. Todella idyllinen, pieni paikka joen varrella!

Guilin itsessään ei ollut kovin kummoinen kaupunki. Sen teemana näytti olevan kuitenkin iltavalaistus, sillä yöaikaan jokainen pienikin puistikko oli valaistu kirkkain neonvaloin. Kieltämättä ihan omaperäisen näköistä!

Valoteema jatkui myös Guilinin ykkös-turistikohteessa, johon mekin heti seuraavana päivänä suuntasimme. Nimittäin Reed Flute Cavessa! Maksoimme itsemme kipeiksi, ja pääsimme seuraamaan kiinalaista opaskierrosta, mutta se oli sen arvoista! Luolasto oli upeasti valaistu, ja hyödyksi oli käytetty myös videotykkejä, joilla heijastettiin grafiikoita ja 3d-videoita seinille. Kuvissa luolasto ei tietenkään pääse yhtään etuunsa, mutta tässä edes vähän esimakua:

Kierroksen lopuksi oppaamme vielä laulaa lurautti hienon kappaleen:

Luolastokierroksen jälkeen päätimme lähteä tutustumaan lähiseutuun, jonka maisemat olivat todella kauniita. Ihan luolan vierestä lähti tie, joka kiersi Miaomen Qian -nimisen kylän. Paikka oli melko autio, ja saimme moneen otteeseen talsia tiellä yksin. Useat rakennukset olivat uudisrakennuksia tai rakennustyömaita, ja kylä oli kai jonkun sortin energiatalouksien kertymä, joissa harrastettiin omavaraista maanviljelyä. Puolestavälistä matkaa löytyi pieni katukauppa, josta sai ostaa pikkupurtavaa, ja niiden voimin jatkoimme matkaa. Lenkki oli usean kilometrin mittainen, mutta hyvin mielenkiintoinen ja erilainen pala Kiinaa. 

Seuraavana päivänä suuntasimme Diecai Hillille. Puiston löytäminen tuotti hieman vaikeuksia, mutta lopulta onnistuimme sen paikantamisessa. Matkalla näimme hienoja hevospatsaita joen varrella.



Diecai Hillin puistossa oli myös lintutarha. Bongasimme muutaman siivekkään, vaikka suurin osa leikkikin kuurupiiloa.




Kukkulalle oli aika kiipeäminen. Lähestyvän ukonilman takia pelkäsimme, että koko kukkula suljetaan kävijöiltä ennen kuin pääsemme perille. Säästyimme kuitenkin salamoinnilta, ja epävakaisen sään vuoksi saimme olla puistossa melkein keskenämme. Siellä oli vain muutamia muita turisteja, ja sehän kävi meille! Alaspäin olisi päässyt jollain liukumäkisysteemillä, mutta pihiys iski taas, joten tyydyimme kävelemään.

No stopping!

Viimeisenä päivänä lähdimme Li-jokiristeilylle, jonka oli tarkoitus viedä meidät seuraavaan kohteeseemme, Yangshuohon. Valitsimme hostellin järjestämän matkan, jossa bussi haki meidät hostellilta, ja kuljetti meidät tavaroinemme lautoille. Osa matkasta siis taitettiin lautalla, loppumatka Yangshuohon bussilla. Päädyimme bambulauttaan laivaristeilyn sijasta, mutta myöhemmin ajateltuna laivamatka olisi varmaan ollut parempi. Bambulautat Li-joella eivät nimittäin olleet ihan sitä, mitä odotimme... Ne oli tehty muovista, ja ne kulkivat moottorilla. Pään päällä oli katos, joka haittasi näkyvyyttä ja ennen kaikkea kuvien ottamista (omg!), ja lautta piti jakaa kahden muun turistin kanssa. Maisemat olivat kuitenkin upeat, siitä ei pääse yli eikä ympäri! Menisinkö toiste...? Enpä usko, mutta tulipahan koettua.

Pari kanssamatkustajaa...

Vaihtoehto bambulautoille

Homma meni siis näin: Bussi vei meidät Guilinista pisteeseen A, josta lautta lähti. Lautta vei pisteeseen B, josta menimme golfkärryillä ottamaan kuvia paikasta, joka on printattu 20 yuanin seteliin. Golfautoilla jatkoimme matkaa paikalliseen pikkukylään, jossa meidän odotettiin tekevän paljon matkamuisto-ostoksia. Kylästä kävelimme paikkaan, jossa bussi odotti meitä tavaroinemme. Bussilla jatkoimme matkaa Yangshuohon.





Bussissa meille kaupiteltiin vielä lisämahdollisuutena Yulong-joen bambulautta-ajelua. Tällä kertaa kyseessä olivat ne aidot ja oikeat kondoolimaiset bambulautat, ei moottorilla käyvät melupesät. Koska ilma rupesi päivän myötä selkenemään, päätimme lähteä vielä Yulong-joellekin. Olihan meille luvattu vesipuhvelien ruokintaa ja ties mitä hienoa! Windowsin taustakuva -maisemiakin oli luvassa, ja niillä saisi kuulemma kotopuolessa myöhemmin ylpeillä... Olihan se nähtävä!

Meidät vietiin ensin Yangshuohon, jossa meille annettiin pari tuntia aikaa pyöriä kaupungissa. Me käytimme ajan siihen, että kirjauduimme hostelliin ja veimme tavarat säilöön, söimme tuliset nuudelisopat lounaaksi ja suuntasimme takaisin bussiasemalle, jossa meitä odotti toinen bussi Yulongiin.

Ensimmäisenä meidät vietiin katsomaan vesipuhveleita, joka tarkoitti yhtä lehmää ja sen vasikkaa. Niitä sitten lääpittiin vuoron perään, ja opas antoi jokaiselle vesiheinätukon käteen, jonka sai syöttää puhvelille, jos uskalsi. Oltiin virallisesti jännän äärellä! Elukka-parat...








Lautassa istuttiin puutarhatuolien päällä, ja takana seisoi mies, joka ohjasi lauttaa pitkällä kepillä. Tämänkertainen lauttamatka oli huomattavasti rauhallisempi, vaikka nytkin porukkaa oli paljon ympärillä. Paikoitellen kuului vain veden liplatus, ja matalan joen pohjaa oli hauska katsella kristallinkirkkaan veden läpi. Mutta eihän tämmöinen lössöily riitä, ja pitihän sitä äksöniäkin olla! Meidät pistettiin nimittäin laskemaan pikkuruista koskea, ja samalla piti muistaa hymyillä vastarannan valokuvaajalle, joka möhemmin kauppasi otoksiaan suolaiseen hintaan. Molempiin lauttareissuihin kuului tällainen pysähdys puolessavälissä lauttamatkaa, jolloin pystyi valokuvauttamaan itsensä ja ostamaan kuvan muistoksi. Tämä jos mikä, on sitä aitoa Kiinaa...

Takaisinpäin palattaessa miehet joutuivat nostamaan lautat takaisin yläjuoksulle.

Jos Yulongin ja Li:n väliltä pitäisi valita, niin ehdottomasti menisin Yulongiin uudestaan. Toisaalta, uskon että joesta pääsisi nauttimaan enemmän, jos lähtisi vaikka pyöräilemään sen vartta, ja kävisi siinä uimassa. Vesi oli ihanan kirkasta ja lämmintä, eikä virtauskaan ole kova. Maisemat olivat ehdoton kymppi!

Jotkut olivat vuokranneet tällaiset isot lautat, joista harrastivat keskenään vesisotaa.

Seuraavassa postauksessa lisää Yangshuosta!